Historia
Nykyinen kaupungintalokortteli Leijona ja sen ympärille nousseet korttelit Elefantti, Sarvikuono ja Dromedaari sijaitsevat Helsingin empirekeskustan ytimessä ja ovat kaupungin vanhinta ja arvokkainta säilynyttä osaa.
Korttelit rakennettiin pääosin 1700–1800-luvuilla, osia myös 1900-luvun puolella. Marraskuussa 1808 alueella riehui tulipalo, joka sai alkunsa Leopardin korttelissa sijainneesta hevostallista. Palossa tuhoutui kaikkiaan 61 taloa, lisäksi 16 rakennusta jouduttiin hajottamaan palon leviämisen estämiseksi.
Vuonna 1812 Helsingistä tuli Suomen suuriruhtinaskunnan pääkaupunki, jolle luotiin näyttävät ulkoiset puitteet. Johan Albrecht Ehrenström piirsi kaupungille asemakaavan ja saksalaissyntyinen arkkitehti Karl Ludvig Engel suunnitteli julkiset rakennukset. Myös kaupungin keskustan kortteleiden taloja oli muutettava uuteen pääkaupunkiasemaan sopiviksi. Kauppiastaloihin tehtiin lisää kerroksia ja julkisivuja ja sisätiloja muutettiin empiretyylisiksi Carl Ludvig Engelin suunnitelmien pohjalta.
1800-luvun lopulla Helsinki kasvoi nopeasti ja kehittyi moderniksi eurooppalaiseksi kaupungiksi. Helsingistä tuli Suomen tasavallan pääkaupunki itsenäistymisen jälkeen vuonna 1917. Tähän mennessä korttelit olivat olleet monenlaisessa käytössä.
Historiakierros Helsingin keskustassa
Lähteet historia-osiossa:
Helsingin kaupunki ja Helsingin kaupunginmuseo
Eeva Järvenpää: Kertomuksia Helsingin kortteleista. Helsingin Sanomat, 2005–2006
Laura Kolbe, Johannes Forss: Unelmien Helsinki. Kadut ja korttelit kertovat. Minerva Kustannus Oy, 2007
Oy Stockmann Ab
Päivitetty 31.07.2008
